sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Näkijän tytär - Lene Kaaberbol (*1, *2, *3)

Miksi valitsin tämän kirjan?
Olen joskus nuorempana tämän lukenut mutta huomasinkin joku aika sitten, että tästä on jatkoakin, niin pitää tämä nyt uudestaan lukea, kun en muista oikein mitään.

Nimi: Näkijän tytär
Kirjailija: Lene Kaaberbol
Sivut: 218 s.
ISBN 951-1-20134-4

Dina on perinyt äidiltään harvinaisen kyvyn, joka on pikemminkin kirous kuin lahja.
Kukaan kylän lapsista ei halua katsoa Näkijän tytärtä silmiin, sillä Dina pystyy näkemään heidän synkimmätkin salaisuutensa ja hänen häpeän aiheensa. Mutta Dinan äiti kutsutaan Dunarkin linnoitukseen selvittämään kauhean veriteon tekijää, ei edes Dina aavista, että kyseessä on ansa. Taistellessaan äitinsä pelastamiseksi Dina saa huomata, että on ainakin kaksi joita Näkijän katse ei hätkähdytä: julma Drakan ja linnaa vartioivat lohikäärmeet.

10.4 Sunnuntai

Melkein heti päästiin vauhtiin tässä kirjassa.  Ensimmäiset kappaleet meni siinä kun Dinalla oli ollut huono päivä ja päivä vaan paheni, koska hän ärsyynty kun kukaan ei suostu katsomaan häntä silmiin. Viimein pisara oli sitten, kun "prinsessa" Cilla heitti heraa Dinan päälle. Dina hyökkäsi Cillan päälle ja pakotti katsomaan silmiin. Dina näki kaiken minkä Cilla on tehnyt ja paljon enemmän.

Dina meni kotiin eikä halunnut kertoa äidilleen mitä on tehnyt, koska äidiltä ei kuulemma pysty pitämään salaisuuksia. Niinpä äiti päätti että seuraava päivänä alkaa Dinan oppiaika, jotta hän oppisi käyttämään kykyään ja olla käyttämättä sitä.

Mutta Dinan äiti kutsutaan Dunarkin linnoitukseen mutta ei hän ei palaakkaan seuraavana päivänä. Samana päivänä Drakan tulee käymään talolla ja pyytää Dinaa mukaan ja sanoo hänelle että äiti tarvitsee häntä mutta se onkin ansa...

Voimistuneen tuulen puuskat saivat ikkunaluukut lonksumaan. Äiti oli hakenut ison soikon ja kantanut sen keittiön tulisijan ääreen - viimein sain sekä peseytyä että lämmitellä. Hangatessani tahmeita hiuksiani mietin, lähtisiköhän heran etova haju koskaan pois huivistani.  

13.4 Keskiviikko

Tarina etenee ihan mukavasti, josta minä pidän todella paljon. En jaksa sellaista että pysähdytään kesken tarinan ja aletaan jaaritella...

Dinan äiti sanoo, että Nico, jota syytetään murhasta on viaton. Mutta Drakan ei halua uskoa häntä ja pakottaa sanomaan väärän lausunnon, johon ei hän ei suostu. Äiti kiristetään Dinan avulla mutta se ei toimi ja Dina ja Nico pääsee nipin napin karkuun.

Muutaman päivän he viettävät  Nicon entisen mestarin luona. Näillä kahdella on todella hyvä suhde! Huutamista asioista eikä melkein koskaan samaa mieltä asioista. Mestari kutsuu Nicoa aasiksi ja typeryksessi muistaakseni. Mukavaa... Mutta silti vaikka se vähän haukkuukin Nicoa, hän on silti fiksu ja mukavan olonen kaveri.

Dinaa pakotetaan valitsemaan äiti tai Nico.. Hän ei silti kerro Nicon olinpaikkaa.. Ja Dina heitetään pois eikä Dina tiedä minne pitäisi mennä..

Pitkän aikaa minä vain makasin siinä ja odotin seuraavaa iskua. Kuulien askelten loittonevan mutta en ollut varma olivatko kaikki lähteneet. Hiljaisuus pitkittyi, Lohikäärmekäsi kieltäytyi yhä tottelemasta minua mutta toiseen palasi hiukan elämää ja liikettä ja sain noustua istualleni.

15.4 Perjantai

Olipas mielenkiintoista tajuta eilen, kun luin noita arvosteluita tästä kirjasta niin kaikki sanoo tätä lasten kirjaksi. Sitten kun mietin tarkemmin niin kirja oli kyllä todella selkeästi kirjoitettu. No luen silti tämän sarjan läpi!

Nyt myös muistin, miksi luulin nuorempana ettei tästä kirjasta tule jatkoa, koska loppu oli sellainen. Ei kerrottu mitään että jatkoa tulisi tai edes vihjailtas jatkosta.

Kirjan loppu oli aika suoraviivainen. Harhautus, juokse karkuun, harhautus, piiloudu jne. Ei se kovinkaan minua haitannut mutta vähän petyin kun ei tapahtunut mitään kummempaa kun luki vaan että porukat pääsi karkuun,

Kirjan arvio

Kokonaisuudessa kirja oli hyvä ja antoisa. Pidin todella paljon kirjan fontista, siitä tuli sellainen vanhanaikainen fiilis.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista !!