keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Kerro minulle jotain hyvää - Jojo Moyes

Miksi valitsin tämän kirjan?
Haluaisin katsoa leffan tästä kirjasta, joten päätin että luen ensimmäisenä kirjan. 

Nimi: Kerro minulle jotain hyvää
Kirjailija: Jojo Moyes
Sivut: 476 s
ISBN 978-951-20-9836-1

Louisa Clarken elämä englantilaisessa pikkukaupungissa on läpeensä tuttua ja turvallista. Kun hän aloittaa olosuhteiden pakosta työn onnettomuudessa halvaantuneen Willin henkilökohtaisena avustajana, hän joutuu kyseenalaistamaan koko entisen elämänsä.

Willin elämä on onnettomuuden jälkeen ollut harmaata - tai pikemminkin mustaa. Ennen hän eli kuin viimeistä päivää ja nyt hän istuu katkeroituneena pyörätuolissa. Loulla ja Willillä ei ensin tunnu olevan mitään yhteistä: Will haluaisi elää elämäänsä tyystin eritavalla mutta ei voi, Lou voisi puolestaan tehdä mitä vain mutta ei uskalla levittää siipiään. Will on katkera, ylimielinen ja oikukas mutta Lou ei suostu kohtelemaan häntä silkkihansikkain vaan ottaa tehtäväkseen palauttaa värit ja ilon Willin maailmaan. Kun he vihdoin todella näkevät toisensa ja ymmärtävät mistä elämästä on oikein kyse, on aika tehdä suuria valintoja.

Voin uskoo, että jos ennen eli kuinka tahtoi, matkusteli, teki kaikkea mistä nautti mutta, kun se kaikki sitten otetaan pois hetkessä.. Varmaa itellekkin tulisi aika masentunut olo, jos olisi joka päivä riippuvainen toisista ihmisistä eikä pystyisi enää kunnolla liikkumaan.

Mutta tarviiko käyttäytyä kuin mikäkin idiootti? Itseäkin rupesi ärsyttää kun Lou yritti jotenkin auttaa niin vastattiin todella töykeesti... Josta sitten rupesin miettimään, mitä taikoja hän saa aikaan, jotta Will avautuisi ja suostuisi menemään vaikka pihalle?

Välillä tuli myös sellainen olo että haluaisin päästä välillä Willin pään sisään! Hän kun ei välillä puhunut melkein ollenkaan, niin olisi ollut niin kiva tietää mitä hän ajatteli, minne hän mielessään lähti matkustelemaan. Willihän haastoi itseään niin paljon, että varmasti oli muistoja.

Kirja, oli todella ihastuttava ja pidin todella paljon! Kirjan loppu puolella tuli pari kyyneltä.. Rupesin myös miettimään, että ainostaan sellainen ihminen/ihmiset pystyy ymmärtämään millaista on olla neliraaja halvaantunut eli tetra. Sitä on helppoa sanoo jolle kulle, että tiedän miltä sinusta tuntuu, vaikka ei ole ikinä kokenut mitään sellaista mitä toinen on kokenut.


2 kommenttia:

Kiitos kommentista !!